______________________________________________________

Suomalaisissa keskusteluohjelmissa toimittaja on ymmärrettävästi keskeinen tekijä.Toimittaja jakaa puheenvuoroja, kuljettaa teemaa ja osoittaa vastaajan kysymyksillään. Toimittajan käyttäytymistä ohjailevat, tai ainakin pitäisi ohjata, erilaiset normit, rooliodotukset sekä käsitykset hyvästä ja kiinnostavasta keskustelusta. Normit koskevat, tai ovat ainakin koskeneet näkyvimmin toimittajien kielimuotoja. Vielä jokin aika sitten toimittajilta muistaakseni edellytettiin kirjakielen mukaista puhetapaa ja asian vaatimaa vakavuutta.

Koska nykyään median tärkeimpänä tehtävänä lienee yritysmaailman esimerkkiä seuraten tehdä ainoastaan voittoa, on ehkä ymmärrettävää, että edellämainittuja arvoja voi muokata tarpeen mukaan sopiviksi. Näin toimimalla myös politiikan ydin, vaalit, on onnistuttu taidokkaasti naamioimaan viihteeksi.

Huomioni kiinnittyi erityisesti vaalikeskusteluja seuratessa toimittajien epäkunnioittavaan asenteeseen vieraitaan kohtaan. Ylen ja MTV:n vaalipaneleissa istui liuta kokeneita politiikan ammattilaisia, Suomen valtion ylinjohto, sekä muita kansainvälisestikin merkittäviä vaikuttajia. Olivatko toimittajat tehneet sinunkaupat vieraittensa kanssa? Eikö haastateltavat osanneet ilmaista itseään tarpeeksi selvästi? Toimittajilla ei tämän kaltaisissa tilaisuuksissa pitäisi olla olemassa "Tarjaa" tai "Saulia", vaan "Arvoisa Tasavallan Presidentti", kuten ulkoasiainministeriön protokollaosaston mukaan presidenttiä tulisi puhutella. Tai vähintään: "Rouva Tasavallan Presidentti". En myöskään ymmärrä miten toimittajalla on kanttia kysyä istuvalta presidentiltä "oletko samaa mieltä kuin Sauli".

Vaalipaneeleiden ja vaalitenttien on tottakai tarkoitus olla provosoivia (=mielipiteiden vaihtoa aikaansaavia), mutta toimittajien tärkeimmäksi asiaksi näytti kuitenkin nousevan halu tuoda esiin omat käsitykset ehdokkaiden sanoman sisällöstä tai vääristellä olennaisesti niitä. Moni keskustelu päättyi toimittajan nopeaan yhteenvetoon ehdokkaan sanomasta, jonka jälkeen asiaa pidettiin loppuun käsiteltynä.

Näiden lisäksi eräs väreitä nostattanut seikka oli Ylen tulosilta. Mielestäni oli hyvin tahditonta, että tulosstudion toimittajat roikkuivat ryhdittömästi kyynärvarsiensa varassa, hartiat kasassa ja selkä kyyryssä pöydillä, takertelivat sanoissaan sekä olivat pukeutuneet siniharmaisiin kauluspaitoihin ja oranssinsävyisiin kravatteihin. Mihin olivat unohtuneet tilaisuuden arvolle sopivat käyttäytymis ja pukeutumiskoodit?

Suomen Tasavallan Presidentin vaalit eivät ole viihdettä.Vaalipaneeleiden ja vaalitenttien pitäisi kuvata kenenkään vääristelemättä mahdollisimman tarkasti kutakin ehdokasta ja heidän mielipiteitään. Unohtamatta kunnioittavaa asennetta heitä kohtaan, jotka ovat jo huomattavasti ajaneet suomalaista hyvinvointia eteenpäin. Mukaan ei siis mahdu hyökkäävää toimittajaa, joka yrittää kaikilla tavoilla aikaansaada kiistelyä oikeasta ja väärästä tai toimittajaa joka ulkoisella olemuksellaan väheksyy tilaisuuden arvoa.

Jokainen meistä päättäköön itse mikä on oikein, mikä väärin, mikä on hyvästä ja mikä on pahasta! Jätettäköön poliittinen irvailu Iltalypsylle ja Itsevaltiaille!